No nyt

No nyt alkaa äänenvoimakkuus vihdoinkin hieman nousta kun puhutaan Heinäluoman vaihtamisesta. Hanna sanoi asian kauniisti ääneen, Pete komppasi kauniin lakonisesti ja Petterikin liittyi mukaan, vaikka vastahakoisemmin.

Kalliomäen totuuskomissiossakin asia on uskallettu sanoa ääneen.

Tältä pohjalta on hyvä jatkaa.

Valitettavasti en usko Heinäluoman kaikesta asiantuntemuksestaan ja osaamisestaan huolimatta kykenevän voittamaan vaaleja. Hän näyttää edustavan, osin aiheesta, osin varmasti ansiottaankin, niin monta puolueen huonoa puolta ja heikkoutta, että tällä johdolla SDP:lle on tulevissakin vaaleissa tarjolla vain uusia tappioita.

Ja kaikki ne tappiot me ansaitsemme. Sen verran uskallan vielä toivoa, että me joskus opimme.

Se on sinällään väärin, koska Eero on epäilemättä erinomaisen kyvykäs. Mutta se kyvykkyys ilmenee ulospäin tavalla, joka ei pure kansaan vaan pikemminkin syö kannatustamme. Ja mistään sillä ei hankita uusia äänestäjiä.

Tuskin kannatuksemme kovin pitkään niin nopeasti putoaa kuin vaalikampanjamme aikana. Lohdutus on rajallinen, koska sillä tahdilla kannatus loppuisi kunnallisvaalien vaiheilla tyystin. Siihen tahtiin ei kyllä moni putiikki pysty. Toivottavasti emme mekään montaa kertaa peräkkäin.

Viimeistään ensi vuoden puoluekokouksessa puheenjohtaja pitäisi vaihtaa. Tai ainakin heti kun kunnallisvaalit on Heinäluoman johdolla hävitty. Ja Eeron johdolla ne hävitään. Valitettavasti.

Niin se käy.