Annamari Sipilä käyttää tänään HS:n sunnuntaisivuilla kaksi sivua ns. ”kympin tyttöjen” epäoikeudenmukaisen kohtalon ruotimiseen. Juttu edustaa lajityyppiä, joka nousee aina pintaan kun puhutaan poikien heikosta menestyksestä koulussa. Tällöin löytyy aina innokkaita toimittajia ja mielipidekirjailijoita valittamaan kympin tyttöjen syyllistämisestä. Ja väittämään, että tyttöjen erinomaisuutta on vaikea hyväksyä.
Tiukkaa asiantuntija-asiaa artikkeliin tuo kasvatustieteen professori Elina Lahelma, joka onnistuu argumentoimaan lähes täysin ilman merkityksellistä sisältöä. Lahelman esimerkit, ja erityisesti hänen niistä tekemänsä tulkinnat, perustelevat aivan päinvastaista tulkintaa todellisuudesta kuin mitä Lahelma yrittää lukijalle välittää.
Lahelma jatkaa vanhaa kritiikkiään viestimiä kohtaan. ”Helsingin Sanomatkin on täynnä otsikoita siitä, miten tytöt ”jyräävät”, ”valtaavat lukiot” ja yliopistot ja ”tulvivat” tutkijankoulutukseen.” Lahelma väittää tilastojen kertovan muuta. Hänen perusteensa on, että tytöt ovat olleet yhtä vahvasti yliedustettuina lukiossa kuin nyt jo 1980-luvun alussa. Tyttöjä oli jo tuolloin 57–58 % lukioiden opiskelijoista.
Eli koska vääristymä on ollut olemassa pitkään, ei ole aiheellista puhua tyttöjen yliedustuksesta koulutuksessa. Tämä tehdään leimaamalla asiasta käytetyt puheenvuorot väitteiksi, että vasta viime aikoina tyttöjen osuus on huikeasti noussut (Lahelmallakin olisi todennäköisesti haasteellista löytää tällaisia uutisia.), ja sitten kumoamalla pystytetty olkiukko.
Tekstissä väitetään, että tyttöjen menestys koetaan vääränä, ja että taustalla on kulttuurisesti itsestään selvä miesten arvostus. Lisäksi spekuloidaan, että tyttöjen koulumenestyksen aliarvostus johtuu siitä, ettei pelkkä koulumenestys tuota taloudellista menestystä. ”Ollaan tilanteessa, jossa tytöt eivät yksinkertaisesti voi voittaa” jutussa surkutellaan ja kerrotaan vielä tyttöjä syyllistettävän poikien opiskelupaikkojen viemisestä ja ammattien arvostuksen ja palkkatason laskemisesta.
Se, kenelle pelkkä koulumenestys automaattisesti toisi taloudellista menestystä, ei jutusta selviä. Pelkkä koulumenestys ei saa ketään menestymään työelämässä, vaikka erityisesti korkeakoulutuksella onkin keskimäärin huomattava merkitys yksilön tulotasoon. Lukiolla ei niin kovin suurta ennustavuutta ole, vaikka kaikki lukiolaisuudestaan ylpeinä ylioppilaslakkiaan kantavat kansalaiset niin haluaisivatkin uskoa.
Eikä tyttöjä syyllistetä palkkatason laskusta aloilla, joilla naisten osuus on lisääntynyt. Pikemminkin on niin, että naisasialiikkeen puolelta on oltu näkevinään naisten osuuden lisääntymisen ja suhteellisen palkkatason alenemisen välillä kausaaliyhteys. Koska tuskin esim. lääkäreiden suhteellisen palkan lasku on johtunut siitä, että lääkäreitä koulutetaan huomattavasti aiempaa enemmän ja ylipäätään solidaarisesta palkkapolitiikasta. Koulutusmäärien kasvu ja solidaarinen palkkapolitiikka ovat vaikuttaneet sopivasti juuri samaan aikaan kun monet yliopistolliset alat ovat naisistuneet. Mutta ei se tee suhteesta syy- ja seuraussuhdetta.
Mitä opiskelupaikkojen viemiseen tulee, niin todettakoon, että noin joka neljäs tyttö ja joka seitsemäs poika päätyy yliopistoon. Tytöt saavat suhteessa 60 % enemmän yliopisto-opiskelupaikkoja kuin pojat. Pojan opiskelupaikka on 0,6 opiskelupaikkaa.
Ei tyttöjä syyllistää pidä, mutta kyllä koulu näyttää selvästi suosivan tyttöjä.
1 kommentti:
oppineet paljon
Lähetä kommentti