Tämäkin blogintekele on alun perin perustettu ajatuksella, että aina maailman sekä erilaisten mielipiteenilmaisijoiden aivoitusten ärsyttäessä niistä voi surutta kirjoittaa tänne, eikä tyytyä vaahtoamaan tutuilleen.
Valitettavasti blogi on täyttänyt tämän tehtävänsä varsin huonosti, mikä näkyy postausten määrässä. Nyt täytyy kuitenkin taas hieman avautua.
Viime viikkoina HS:n mielipidepalsta on taas ollut täynnä erilaisia kirjoituksia, jota ovat tehokkaasti estäneet verenpaineen laskemisen liian alas. Mitään sinällään poikkeuksellista tässä ei ole. Vaikkakin viime kuukausina erilaisia erikoisia kirjoituksia on tuntunut tulevan aiempaakin useammin. Koska kaikkia niistä ei voi ikinä kommentoida, täytynee tyytyä kommentoimaan mielipidekirjoituksia vain ajoittain. Ja kovin pintapuolisesti. Seuraavassa - mitä sadattelin tänään:
Useampikin ihminen on jaksanut ylistää uuden hallituksen linjausta perintöveron laskemisesta ja osittaisesta poistamisesta korostaen ahkeruuden, työteliäisyyden ja yrittämisen arvoa yhteiskunnalle. Eli kaikista maailman veroista kannattaa ahkeruuden, työteliäisyyden ja yrittämisen arvon nostamiseksi alentaa perintöveroa. Sitä ainoata veroa jolla ei ole mitään tekemistä oman ahkeruuden, työteliäisyyden ja yrittämisen kanssa. Eikä kirjoittajista oikein osaa tietää ovatko he älyllisesti epärehellisiä, vai epärehellisiä ihan muuten vaan.
Tosin jos joku voi osoittaa oman henkilökohtaisen ahkeruutensa, työteliäisyytensä tai yrittäjähenkisyytensä aikaansaaneen sen, että on syntynyt vanhempiensa lapseksi olen valmis muuttamaan mielipidettäni asiassa. Muutoin en. Tähän palaan kun keskustelu jatkuu.
Vastaava sakki on kirjoitellut peruskoulusta kaivaten tasokursseja yms. Niiden kommentoimiseen menee sen verran aikaa, että jätän senkin myöhemmäksi. Tai seuraavaan kertaan kun kaivautuvat koloistaan samalla asialla.
Tänään nykykoulun rappiosta kirjoitti taas joku vanhempi henkilö, joka muisti maailman olleen paremmalla tolalla omassa nuoruudessaan. Kommentti ei liittynyt oppimistuloksiin vaan yksinkertaisesti hyviin käytöstapoihin. Näin jatkettiin ainakin joitain satoja vuotta jatkunutta perinnettä, että vanhempi sukupolvi haukkuu nuoremman huonosta ja rappiollisesta käytöksestä, joka ei olisi heidän nuoruudessaan tullut kysymykseenkään. Nuorempi sukupolvi tuhahtelee halveksuvasti kunnes oppii paheksumaan itseään nuorempia.
Mutta tämä vanhempi herrasmies päätti kaikin puolin ansiokkaan muistelonsa kertomukseen siitä, kuinka hän itsekin oli joutunut koulukiusaamisen uhriksi, mutta fyysisen väkivallan uhalla (väkivallalla?) kiusaaja saatiin talttumaan. Isänsä oli kiusaamisesta kuultuaan ollut sitä mieltä, että pojalle pitää antaa selkään. Loppuun tarina vain vihjaa. Kaunista. Jos eivät ongelmat korjaannu sillä, että ihmisiä lyödään turpaan, niin eivät sitten millään. Laajemmassa mittakaavassa voisi aloittaa niistä, jotka tuhlaavat ihmisten aikaa sekä vaarantavat koko kansakunnan mielenterveyden kirjoittamalla joutavaa roskaa luettuihin sanomalehtiin. Kirjoittaisivat edes kirkkoon ja kaupunkiin. Sitä sentään osaa varoa.
Vastaavanlainen valopää kyseenalaisti tutkimustulokset siitä, että suomalaiset ovat maailman neljänneksi onnellisinta kansaa. Hänestä näin ei voinut olla, koska Suomessakin oli vielä asioita, jotka olivat huonosti. Se, missä mikään asia ei ole huonosti, ei jutusta paljastunut. Sen sijaan paljastui, ettei vanhuksia hoideta ”heille kuuluvalla arvoa antavalla tavalla” (tämän tavan luonne ei jutusta paljastunut), etteivät suomalaiset tunne empatiaa ja ettei meillä ole sydämen sivistystä, minkä kuulemma huomaa heti matkustaessaan ulkomaille. Kirjoittajaa ahdisti, ja hän tarvitsi lomaa Suomesta ja suomalaisista.
Koska kaikissa teksteissä pitää kriittisten osien lisäksi olla kannustavia osia totean, että olen kirjoittajan lopputuleman kanssa samaa mieltä. Hänelle tekee hyvää saada lomaa Suomesta ja suomalaisista. Mitään varsinaista asiallista perustetta en tekstistä löytänyt, vaan lähinnä syvää ahdistusta ja kokemusta siitä, että maailma on jotenkin määrittelemättömällä tavalla syvästi virheellinen. Jos tuo kokemus hälvenee muuttamalla ulkomaille, kannattaa se ehdottomasti tehdä. Matkaseuraksi voi ottaa edellä mainitun kasvatustieteiden kunniatohtorin, joka voi antaa selkään kaikille epäkohteliaille.
