Eipä taas tarvinnut odottaa kauaa, että keskustelu perintöverosta jatkuu vahvalla asialinjalla. Tänään eräs siuntiolainen kuvataiteilija kertoo HS:n mielipidesivuilla kuinka omaisuuden periminen ei ole rahan perimistä, eikä perittävälle kiinteistölle voida määrittää rahallista arvoa.
Niinpä. Mitenkäs sitä asioilla muuten olisi rahallista arvoa kuin kaupantekohetkellä. Muutoin kyse on vain symbolisesta rahanarvosta, ei todellisesta rahasta.
Tokihan on niin, että ehdasta riihikuivasta käteisestä, kunnon kultakolikoista nyt puhumattakaan, ei ole kyse kun joku perii kesämökin. Mutta kyllä sillä nyt aivan ehta rahallinen arvo on.
Sinällään on toki niin, että tavaroilla ei oikein ole muuta hintaa, kuin mikä niille markkinoilla määräytyy (tässä oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, ettei ko. kauppaan liity ulkoisvaikutuksia). Mutta markkina ei ole olemassa vain silloin kun tätä em. maanmainiota kesämökkiä kaupitellaan pahaa-aavistamattomille ostajille. Ei se markkina mihinkään katoa siitä, ettei kesämökkiä myydä. Tai ilmaannu tyhjästä sillä hetkellä kun kesämökki myydään.
Piristystä toi järvenpääläisen valtiotieteilijän varsin aiheellinen kirjoitus, joka nosti hyvin esille, ettei Venäjän ja Viron patsaskiista ole aivan niin yksioikoinen kuin miltä se mediassa helposti näyttää. Tästä lisää myöhemmin. Elleivät suomalainen Venäjän pelko, ryssäviha, katkerista kokemuksista kumpuava vahingonilo kaikista Venäjän ongelmista, venäläisvähemmistön Baltiassa kokemat vaikeudet, niiden oikeuttaminen Neuvostoliiton sorrolla tai Venäjän suurvalta-asemaa panslavistisin sävyin tavoitteleva ulkopolitiikka katoa tykkänään. Mutta ehkä ehdin vielä mukaan myöhemminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti