Heikki Sairanen tarttuu Kai Kaliman yhteen virkkeeseen, jolla Kalima vastustaa pormestarimallia päivän Hesarissa. Sairasen mielestä kyseessä on ”aika mainio tiivistys sosiaalidemokraattien luottamuksesta suomalaisiin ja demokratiaan.” Kalima siis totesi, että: "Kannattaa miettiä, millaisia ehdokkaita se tuottaa. Kansanäänestyksessä voittaa julkkis eikä niinkään ammatti-ihminen."
Tämä on ilmeisesti demokratian halveeraamista. Ikään kuin demokratia edellyttäisi, että kaikki valittaisiin vaaleilla tai demokraattisista vakaumuksista seuraisi, että kansanäänestyksissä valituksi tulee ammatti-ihminen.
Vaaleilla valittavien poliittista vastuuta kantavien päättäjien ja vaikutusvaltaisten, poliittisten tai ei, asiantuntijoiden rajanvetoa joudutaan tekemään aina. Kukaan tuskin kannattaa mallia, jossa kaikki virkamiehet äänestetään hommiinsa. Tuomareiden tai syyttäjien äänestäminen hommiinsa ei ole mitenkään ennenkuulumatonta demokratioissa. Silti en jaksa katsoa, että se, ettei Tuija Brax aja tuomareiden valitsemista vaaleilla, kuvaa vihreiden halveksuntaa kansanvaltaa kohtaan. Se kuvaa ymmärrystä, ettei tehtävän tekeminen vaaleilla täytettäväksi ole mikään patenttiratkaisu demokratian toteuttamisessakaan.
Itse lehtijutussa minä kiinnitin huomion Lehtipuun perusteluille pormestarimallin kannatettavuudesta.
"Kun joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä, ylin virkamiesjohto voi nyt väistää vastuun ja valtuuston poliitikot joutuvat tulilinjalle", Otto Lehtipuu (vihr) sanoo.
Eli poliittinen päätöksentekijä joutuu kantamaan vastuun vaikeista päätöksistä? Oi tätä vääryyden päivää.
Jos poliittinen päätöksentekijä näki vaihtoehtoja tekemälleen päätökselle, lienee kohtuullista, että hän puolustaa valintaansa. Jos taas ei nähnyt vaihtoehtoja, lienee päätöksen puolustaminen vieläkin suotavampaa.
Poliittisen päätöksentekijän vastuun häivyttäminen virkamiesten, poliittisten tai ei, selkien taakse on selkärangatonta ja vastoin demokratian perusperiaatteita. Olisi toivottavaa, että päätöksentekijällä olisi kykyä ja uskallusta seistä tekemiensä päätösten takana. Tai ainakin sen verran holttia, ettei yritä muuttaa koko järjestelmää, kun äänestäjien peräänkuuluttama vastuu tuntuu niin ikävältä.
17 kommenttia:
Kaupunkilaisten elämään vaikuttavista päätöksistä valmistellaan ja niihin vaikutetaan kuitenkin niin paljon suoraan virkamiestasolla että suora poliittinen vastuu on paikallaan.
Ja tässäkin nyt lopulta kyse on myös siitä, kumpi on parempi tapa valita korkeita virkamiehiä, joiden tekemiset vaikuttavat vallan kohteisiin? Puolueiden keskinäiset lehmänkaupat vai kansanvalta kaikkine puutteineenkin?
Kommenttisi tuomareiden valinnasta kansanvaaleilla on sen sijaan jokseenkin älytön. Tuomiovalta on kuitenkin toimenpanovallasta jo olemukseltaankin niin erilainen vallankäytön muoto, että asioiden rinnastaminen tässä yhteydessä vaikuttaa lähinnä heitolta.
”Kaupunkilaisten elämään vaikuttavista päätöksistä valmistellaan ja niihin vaikutetaan kuitenkin niin paljon suoraan virkamiestasolla että suora poliittinen vastuu on paikallaan.”
Mihin suora poliittinen vastuu pysähtyy? Asioita, jotka vaikuttavat kaupunkilaisten elämään valmistellaan ja niihin vaikutetaan hyvinkin alhaisilla tasoilla virkahierarkiassa. Ratkaisu ei kuitenkaan liene kaikkien valmistelijoiden tekeminen vaaleilla valittaviksi.
Ikävästi tuntuu, että virkamiesten asiantuntemukseen perustuvan vallan kritiikki johtaa vaatimuksiin valita virkamiehet vaaleilla, koska vaaleilla valittavat luottamushenkilöt eivät halua tunnustaa, että he tosiasiallisesti tekevät päätökset. Ei Sailaksellakaan ole muuta valtaa kuin se, minkä hallitus päättää hänelle antaa tekemällä esitysten mukaista politiikkaa. Kyllä poliittisen päätöksentekijän pitää kantaa vastuunsa tehdystä politiikasta vaikka sen ovatkin virkamiehet valmistelleet ja vaikka virkamiehillä on ollut näkemyksiä siitä, millaista politiikkaa tulisi tehdä. Niin kaupungissa kuin valtionhallinnossakin. Tuntuu erikoiselta, että jos vaaleilla valituille päätöksentekijöille on niin raskasta kantaa vastuuta poliittisista valinnoistaan että mennään valmistelijan selän taakse, tilanne korjaantuisi valitsemalla valmistelijakin vaaleilla.
”Ja tässäkin nyt lopulta kyse on myös siitä, kumpi on parempi tapa valita korkeita virkamiehiä, joiden tekemiset vaikuttavat vallan kohteisiin? Puolueiden keskinäiset lehmänkaupat vai kansanvalta kaikkine puutteineenkin?”
Puolueen ovat kansanvallan toteuttamisen väline. Ajatus siitä, että puolueiden tekemät päätökset ovat lähtökohtaisesti lehmänkauppoja, on kansanvallan kannalta vähintäänkin kyseenalainen.
”Kommenttisi tuomareiden valinnasta kansanvaaleilla on sen sijaan jokseenkin älytön. Tuomiovalta on kuitenkin toimenpanovallasta jo olemukseltaankin niin erilainen vallankäytön muoto, että asioiden rinnastaminen tässä yhteydessä vaikuttaa lähinnä heitolta.”
Heittohan se oli, muttei mitenkään täysin perusteeton. Mutta syyttäjien ja/tai tuomareiden valitseminen vaaleilla ei ole ennenkuulumatonta nykydemokratioissakaan. Ainakin joissakin liberaalin demokratian muodoissa tuomiovallan katsotaan siis olevan luonteeltaan sellaista, että sen tulisi olla kansalaisten suoran, vaaleilla toteutetun demokraattisen kontrollin kohteena. Perusteena siinäkin järjestelmässä on tuomarin suuri vaikutusvalta kansalaisten elämään vaikuttaviin päätöksiin. Ei suuri vaikutus kansalaisten elämään itsessään tarkoita, että tehtävän hoitaja kannattaa valita vaaleilla.
Todettakoon, etten kannata tuomareiden valitsemista vaaleilla. Mutta ei ole mitenkään itsestään selvää, että ajatus ”tuomareiden valinnasta kansanvaaleilla on sen sijaan jokseenkin älytön” on täysin vailla mieltä demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa kansalaisiin oleellisesti vaikuttavat toimijat halutaan valita vaaleilla. Varsinkaan jos virkamiesten merkitys kaupunkilaisiin vaikutuksen päätöksenteolle katsotaan olevan niin suuri, ”että suora poliittinen vastuu on paikallaan.”
Ainakin virkamiesten vaaleilla valitseminen kaipaa enemmän perusteita kuin pelkän suuren vaikutuksen kansalaisten elämään (joka sekin vaikutus tapahtuu nykyisin poliittisen päätöksentekijän siunauksella).
"Puolueen ovat kansanvallan toteuttamisen väline. Ajatus siitä, että puolueiden tekemät päätökset ovat lähtökohtaisesti lehmänkauppoja, on kansanvallan kannalta vähintäänkin kyseenalainen."
Heh heh, eli siis esimerkiksi tuossa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan valinnassakin jokin muukin painoi kuin puolueen jäsenkirja taskussa? Entä jos kyseinen hakija olisi ollut ominaisuuksiltaan muuten aivan yhtä hyvä, pätevä ja oikeamielinen, mutta ei olisi sattunut "edustamaan kansaa" puoluepoliittisesti demareiden kautta?
Hänet olisi varmaan silloinkin valittu kyseiseen tehtävään?
”Heh heh, eli siis esimerkiksi tuossa Helsingin apulaiskaupunginjohtajan valinnassakin jokin muukin painoi kuin puolueen jäsenkirja taskussa?”
Kyllä. Jos demarit olisivat tarjonneet paikalle jotakin peltipurkkia, jolla ei olisi ollut hommaan osaamista, olisi Kokoomuksen, tai muiden ryhmien, tuen saaminen ehdokkaalle ollut huomattavasti vaikeampaa. Nyt valitun ehdokkaan tuli kelvata myös muille.
”Entä jos kyseinen hakija olisi ollut ominaisuuksiltaan muuten aivan yhtä hyvä, pätevä ja oikeamielinen, mutta ei olisi sattunut "edustamaan kansaa" puoluepoliittisesti demareiden kautta? Hänet olisi varmaan silloinkin valittu kyseiseen tehtävään?”
Ei todennäköisesti olisi. Tässä juuri näkyy se, että kaupungin korkeimpien virkamiesten poliittisten näkemysten jakauman halutaan noudattavan kansalaisten poliittisia näkemyksiä. Nämä kansalaisten poliittiset näkemykset ilmenevät valtuuston kokoonpanossa. Tämä on juuri sitä peräänkuuluttamaasi kansanvallan toteutumista. Tässä vain puolueet nähdään kansanvallan toteutumisen välineinä, ei sen vastustajina. Toimivia demokratioita ilman puoluejärjestelmää en ole toistaiseksi löytänyt.
Minä kiinnitin huomion keskustelunne sivujuonteeseen. Itse en oikein ole ymmärtänyt poliitikkojen piirissä vallitsevaa virkamiesvastaisuutta. Sen ajan kun olin mukana lautakuntatoiminnassa en kyllä koskaan huomannut virkamiesten pyrkivän kusettamaan meitä luottamusmiehiä puhumattakaan että olisivat halunneet tehdä jotenkin kuntalaisten kannalta ikäviä asioita.
Erityisen älyttömänä olen pitänyt kansanedustajien harjoittamaa "Raimo Sailas" -ränkytystä. Olen kyllä todennut että Sailaksella on tässä parlamentarismissa oma tärkeä (joskin minusta aika kyseenalainen) merkityksensä: kun kansanedustajat eivät halua ikävistä mutta sinänsä välttämättömistä asioista puhua he jättävät sen tehtävän Sailakselle mutta siunaavat kyllä vaivihkaa Sailaksen valmistelemat esitykset. Sen jälkeen he lunastavat edustajapaikkansa haukkumalla Sailasta värikkäin sanankääntein.
"Erityisen älyttömänä olen pitänyt kansanedustajien harjoittamaa "Raimo Sailas" -ränkytystä. Olen kyllä todennut että Sailaksella on tässä parlamentarismissa oma tärkeä (joskin minusta aika kyseenalainen) merkityksensä: kun kansanedustajat eivät halua ikävistä mutta sinänsä välttämättömistä asioista puhua he jättävät sen tehtävän Sailakselle mutta siunaavat kyllä vaivihkaa Sailaksen valmistelemat esitykset. Sen jälkeen he lunastavat edustajapaikkansa haukkumalla Sailasta värikkäin sanankääntein."
Juurikin näin. Kyllä poliittisten luottamushenkilöiden tulisi kantaa vastuunsa päätöksistä eikä sälyttää vaikeita ratkaisuja virkamiesten vastuulle. Jos haluaa toteuttaa toisenlaista, parempaa politiikkaa tulee esittää toimiva vaihtoehto, tai edes vaihtoehto, virkamiesten esityksille. Jos ei edes itseään pysty vakuuttamaan vaihtoehdostaan siinä määrin, että voisi sitä julkisesti esittää ja kannattaa, on turha valittaa joutuvansa kantamaan vastuun esityksen mukaan tehdystä päätöksestä.
Synti ei ole se, että Sailas käyttää koviakin puheenvuoroja toteutettavan politiikan reunaehdoista. Synti on se, että kovin harva poliitikko uskaltaa esittää ikäviä asioita äänestäjäkunnalle, vaikka joutuu ne käytännön päätöksenteossa tunnustamaan.
Siksi vastuun pakoileminen vaatimalla näitä näkyviä ja vaikuttavia virkamiehiäkin vaaleilla valittaviksi on niin vastenmielistä. Apulaiskaupunginjohtajien vaaleilla valitsemiselle tai muulle sellaiselle saattaa toki löytyä hyviäkin syitä, mutta luottamushenkilöiden joutuminen kantamaan vastuuta ei kuulu niihin.
"Tässä juuri näkyy se, että kaupungin korkeimpien virkamiesten poliittisten näkemysten jakauman halutaan noudattavan kansalaisten poliittisia näkemyksiä. Nämä kansalaisten poliittiset näkemykset ilmenevät valtuuston kokoonpanossa. Tämä on juuri sitä peräänkuuluttamaasi kansanvallan toteutumista."
Kuka haluaa tuon jakauman noudattavan sitä? Kansalaiset? Jos olisi jollakin täydellisen puolueettomalla ja häiriöttömällä kyselyllä selvitetty vaikka apulaiskaupunginjohtajan valinnassa että "halutaanko virkaan paras hakija vaikka hänen valintansa häiritsisikin puoluepoliittista jakaumaa korkeiden virkamiesten keskuudessa", niin vastausta ei tarvitse kauaa arpoa.
Mutta toki tietyillä puolueilla on intrenssiä pönkittää valtaansa tuolla tavoin, ja silloin puoluepoliittiset jakaumat tulevat tärkeiksi virkamiesten valinnassa. Ja vieläpä sellaisten virkamiesten, joita pidetään poliittisesta vastuusta sivuunsiirrettyinä.
”Kuka haluaa tuon jakauman noudattavan sitä? Kansalaiset? Jos olisi jollakin täydellisen puolueettomalla ja häiriöttömällä kyselyllä selvitetty vaikka apulaiskaupunginjohtajan valinnassa että "halutaanko virkaan paras hakija vaikka hänen valintansa häiritsisikin puoluepoliittista jakaumaa korkeiden virkamiesten keskuudessa", niin vastausta ei tarvitse kauaa arpoa.”
Ei tietenkään tarvitse arpoa tuollaisella ”täydellisen puolueettomalla ja häiriöttömällä” kysymyksenasettelulla. Olisiko muita ”täydellisen puolueettomia ja häiriöttömiä” muotoiluja tarjolla?
Se, että valtuustossa, tai eduskunnassa, toimivat poliittiset ryhmät tekevät päätöksiä, ja tekevät niitä yhdessä, on sitä peräänkuuluttamaasi ”kansanvaltaa kaikkine epätäydellisyyksineenkin.” Ei se täydellistä ole, mutta kuten todettua, toimivia demokratioita ilman puoluejärjestelmää en ole vielä löytänyt.
”Mutta toki tietyillä puolueilla on intrenssiä pönkittää valtaansa tuolla tavoin, ja silloin puoluepoliittiset jakaumat tulevat tärkeiksi virkamiesten valinnassa.”
Niin. Ne tietyt puolueet edustavat kansalaisia ja näiden poliittisia näkemyksiä, sen mukaan kuinka paljon ovat kansalaisilta saaneet vaaleissa kannatusta. Tokihan kaikki puolueet yrittävät toteuttaa kannattajiensa haluamaa politiikkaa. Tämä ainakin lienee toivottavaa. Puolueen ”intressi pönkittää valtaansa” on sen intressi toteuttaa politiikkaansa. Puolueen kyvyn toteuttaa politiikkaansa taas määrittelee pitkälti sen vaaleissa saama kannatus.
Osa kannattajien haluama politiikan toteuttamista on se, että turvataan suhteellinen edustus poliittisten kaupunginjohtajien ja apulaiskaupunginjohtajien joukossa. Tämän ovat kaikki Helsingissä suuret puolueet kyllä tunnustaneet.
”Ja vieläpä sellaisten virkamiesten, joita pidetään poliittisesta vastuusta sivuunsiirrettyinä.”
Poliittisen vastuun tulee kuulua niille, jotka tekevät päätökset. Kuntalain 1 § 2 mom. mukaan ”Kunnan päätösvaltaa käyttää asukkaiden valitsema valtuusto.” Antaa valtuutettujen kantaa vastuunsa.
Valmistelulla on olennaista merkitystä päätöksentekoprosessin ja myös lopputuloksen kannalta. Se, joka määrää agendan, on vahvoilla.
Kun asiatulva on valtava ja säädösten määrä on kasvanut huimasti, päätöksenteko vaatii paljon asiantuntemusta ja aikaa. Me kaikki tiedämme, että luottamushenkilöillä ei ole mahdollisuuksia paneutua kaikkiin asioihin samalla tavalla, kuin eri asioiden valmisteluun valittujen virkamiesten mahdollisuudet ovat. Eikä pidäkään. Tehtävät ovat erilaiset.
Asioihin liittyy aina myös erilaisia arvostuksia. On naivia kuvitella, että olisi vain yksiä ainoita oikeita vaihtoehtoja. Niitä on aina monia. Olennaista on, miten poliittisen päätöksentekijät pystyvät ohjaamaan valmistelukoneistoa tuottamaan erilaista taustatietoa ja mikä tärkeintä, määrääään agendan ja suunnan, mihin suuntaan mennään.
Tässä onnistutaan yleensä huonosti. Sailas on tehnyt pahaa jälkeä asettumalla selkeästi poliittiseen rooliin neutraalissa virkamieskaavussa. Eli ottanut kantaa asioihin yli oman tehtävänsä ja kompetenssinsa(mm. päivähoito, jonka sisällöstä ja todellisuudesta hänellä ei ollut minkäänlaista hajua).
”Valmistelulla on olennaista merkitystä päätöksentekoprosessin ja myös lopputuloksen kannalta. Se, joka määrää agendan, on vahvoilla.”
Tämä on aivan totta. Juuri siksi poliitikkojen tulee aktiivisesti määrittää agendaa, eikä vain seurata asetetulla polulla. On surkea asiain tila, jos agenda tulee lähes kokonaan virkamiespuolelta.
Mutta kyllä päätöksentekijän pitää kantaa vastuu tekemästään päätöksestä. Siksi kannattaa suhtautua suurella varauksella vaatimuksiin, joissa korostetaan valmistelun merkitystä yli itse päätöksenteon merkityksen ja vaaditaan valmistelijoillekin suoraa poliittista vastuuta. Eiköhän virkavastuu riittäne.
”Asioihin liittyy aina myös erilaisia arvostuksia. On naivia kuvitella, että olisi vain yksiä ainoita oikeita vaihtoehtoja. Niitä on aina monia. Olennaista on, miten poliittisen päätöksentekijät pystyvät ohjaamaan valmistelukoneistoa tuottamaan erilaista taustatietoa ja mikä tärkeintä, määräämään agendan ja suunnan, mihin suuntaan mennään.”
Juurikin näin. Meillä on useita vaihtoehtoja ja niitä pitää uskaltaa käyttää.
Valitettavasti suuri osa vaihtoehtoja korostavasta puheesta pääsee siihen asti, että peräänkuuluttaa vaihtoehtoja, muttei ikinä konkreettisten vaihtoehtojen esittämiseen saakka. Tai jos esitetään vaihtoehtoja, kaikki niiden vasta-argumentit sivuutetaan toteamalla niiden edustavan uusliberalismia (tai vanhakantaista luokkasosialismia tai jotakin muuta kaiken pahan alkujuurena toimivaa aatesuuntaa).
Tai sitten keskitytään jälkikäteen valittamaan, että olisi pitänyt olla vaihtoehtoja.
”Tässä onnistutaan yleensä huonosti. Sailas on tehnyt pahaa jälkeä asettumalla selkeästi poliittiseen rooliin neutraalissa virkamieskaavussa. Eli ottanut kantaa asioihin yli oman tehtävänsä ja kompetenssinsa(mm. päivähoito, jonka sisällöstä ja todellisuudesta hänellä ei ollut minkäänlaista hajua).”
Eiköhän kaikki ole poliittista, jos se sellaiseksi tulkitaan. En nyt jaksa ottaa tässä yhteydessä kantaa tuohon päivähoitokeskusteluun, mutta todettakoon, että yksilön ja yhteiskunnan välisestä oikeuksien ja vastuiden jyvittämisestä olisi hyvä käydä kunnolla keskustelua. Valitettavasti keskustelu on vain siinä määrin vaikeaa, ettei siihen uskaltavia tahdo löytyä. Keskustelua herättelevät löytävät helposti itsensä ristiltä. Tämä vähentänee keskustelun herättämisestä innostuvien poliitikkojen määrää. Ei se Pokinkaan saama vastaanotto niin hyvällä tavalla lämmin ollut.
Tässä keskustelunherättämisessä Sailas on kyllä kiitettävästi onnistunut. Hyvä niin. Ei hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen saa levätä sen varassa, ettei sen perusteista keskustella. Ja vaikka olisi erinomaisen tervetullutta, että tällaisen keskustelun avaisi poliitikko, niin kyllä minä mieluummin näen keskustelua käytävän Sailaksen aloitteesta, kuin näen, että keskustelu jää kokonaan käymättä.
Enkä osaa nähdä Sailaksen kompetenssia kaikilla yksittäisillä politiikan lohkoilla mielenkiintoisena kysymyksenä. Ei hän mikään superihminen ole, eikä pidä ollakaan, joten totta kai meillä on parempia päivähoidon tai terveydenhuollon asiantuntijoita. Mutta samalla meidän pitää uskaltaa tarkastella subjektiivisen päivähoito-oikeuden perusteita tilanteessa, jossa toinen lapsi on kotihoidossa tai tarkastella terveydenhuollon tuottavuutta, joka näyttää kehittyvän hyvin heikosti. Juuri hyviä asioita soisi tehtävän tehokkaasti. Pahojen asioiden tekemisessä pieni tehottomuus on ihan paikallaan.
Henrik P totesi kyllä aika tyhjentävästi kaiken sen, mitä minullakin oli mielessä. Demokratian legitimeetin kannalta näen ongelmallisempana asiana sen, että poliittisessa vastuussa olevat henkilöt välttelevät vaikeista valinnoista puhumista kuin sen, että virkamiehet niistä puhuvat. Tästä on Seppo Lindblom esittänyt mielenkiintoisia kirjallisia pohdintoja: millaisia seurauksia on demokratialle siitä että poliittinen konsesus ruokkii puheessaan ylimitoitettuja odotuksia hyvinvointivaltion kaikkivoipaisuutta kohtaan?
Tuon kommenttini jälkeen luin lehdestä että Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Simo Pokki eroaa tehtävästään. Turhautuminen on valitettavasti aika vääjäämätöntä jos jaksaa käydä taistelua tuulimyllyjä vastaan eikä asettaudu luottamushenkilöille annettuun "kaikille kaikkea hyvää lisää" -muottiin.
Aika kuvaavaa nykypolitiikalle että kaikki hänen puheensa julkisen vastuun rajoista nostattavat vastalauseiden myrskyn, mutta kukaan ei paheksu sitä kun Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajan vaatii kotihoidontuen Espoo-lisän lähes tuplaamista ja väläyttelee terveyspalveluista vastaavalle virkamiehelle potkuja jos "palveluja ei hetimiten laiteta kuntoon".
Kaliman Hesari-sitaatissahan on kyse siitä, tulisiko Kaliman mielestä kuntalaisten saada päättää kunnan ylimmistä viranhaltijoista. Sitaatin mukaan "kansa ei osaa", ja se on kyllä pik-kai-sen ylimielistä. Kyllä pormestarimallissakin poliittinen vastuu tulee olla lopulta valtuutetuilla.
"Kaliman Hesari-sitaatissahan on kyse siitä, tulisiko Kaliman mielestä kuntalaisten saada päättää kunnan ylimmistä viranhaltijoista. Sitaatin mukaan "kansa ei osaa", ja se on kyllä pik-kai-sen ylimielistä."
Kysymys on kai siitä millä tavalla kuntalaisten näkemykset kanavoidaan päätöksentekoon. Poliittisten puolueiden osallisuuden päätöksenteossa näkeminen itsestään selvästi epädemokraattisena on kyllä hyvin demokratian vastaista. Kalima tuo hyvin esille sen, että nyt selvästi asiantuntijatehtävinä pidettyihin kaupunginjohtajatehtäviin ei suora kansanvaali sovi, koska vaali ei ole omiaan valitsemaan asiantuntijoita.
Toki voi olla sitä mieltä, että kansan edustaminen on kaupunginjohtajillekin tärkeämpää kuin asiantuntemus, muttei se mitenkään itsestään selvää ole. Jos taas uskoo, että asiantuntemus on se, joka nostaa ihmiset poliittisiin vastuutehtäviin yleisessä kansanvaalissa tulee uskolle kyllä esittää varsin hyvät perustelut.
"Kyllä pormestarimallissakin poliittinen vastuu tulee olla lopulta valtuutetuilla."
Niin pitääkin. Siksi sen perusteleminen sillä, että nykymallissa "Kun joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä, ylin virkamiesjohto voi nyt väistää vastuun ja valtuuston poliitikot joutuvat tulilinjalle" on periaatteellisesti äärimmäisen kyseenalaista. Poliitikkojen pitääkin olla tulilinjalla.
"Toki voi olla sitä mieltä, että kansan edustaminen on kaupunginjohtajillekin tärkeämpää kuin asiantuntemus, muttei se mitenkään itsestään selvää ole. Jos taas uskoo, että asiantuntemus on se, joka nostaa ihmiset poliittisiin vastuutehtäviin yleisessä kansanvaalissa tulee uskolle kyllä esittää varsin hyvät perustelut."
Vielä suuremmat perustelut tulee esittää sille kaksoisuskolle, että:
1) Kansalaisten näkemysten edustaminen kanavoituu virkamiesten näkemyksiin, mikäli paikat vain jaetaan puolueiden mandaattien mukaan.
2) Asiantuntemus nostaa ihmiset vastuutehtäviin kun paikkoja jaettaessa ensimmäisenä kriteerinä on puolueen jäsenkirja.
Ja tuota kaksoisuskoa vaikutatte Kaliman kanssa julistavan. Varsinkin tuo väittämä 1 on aivan kohtuuttoman ylimielinen.
”Vielä suuremmat perustelut tulee esittää sille kaksoisuskolle, että: 1) Kansalaisten näkemysten edustaminen kanavoituu virkamiesten näkemyksiin, mikäli paikat vain jaetaan puolueiden mandaattien mukaan. [klip] Varsinkin tuo väittämä 1 on aivan kohtuuttoman ylimielinen.”
Ylimielinen? Usko siihen, että demokraattisesti valittujen valtuutettujen päätöksissä näkyisi kansalaisten tahto? Eikö koko edustuksellisen demokratian perusajatus nojaa sille, että kansalaisten näkemykset näkyvät vaaleilla valittujen henkilöiden päätöksissä? Vai oletko sitä mieltä, että koko edustuksellisen demokratian peruskonsepti on vakavasti viallinen?
Eivät ’puolueiden mandaatit’ ole mitään mutta kuin joka päätöksenteon yhteydessä uudestaan päätettäviä tai vahvistettavia sopimuksia demokraattisesti valittujen ryhmien välillä. Kuten valtuuston tai eduskunnan muutkin päätökset ovat joka ainoa kerta erikseen yhdessä päätettyjä. Vaikkakin toivottavasti useimmiten aiempien päätösten kanssa johdonmukaisuuteen pyrkien.
Ja se yhdessä päättäminen tapahtuu käytännössä poliittisten ryhmien, joita valtuutetut tai kansanedustajat muodostavat, neuvottelujen kautta. Se on osa päätöksenteon samaa, välttämätöntä osittamista kuin eduskunnan jakautuminen valiokuntiin. Kaikki eivät voi olla mukana kaikissa keskusteluissa jos päätettävien asioiden määrä on sillä tasolla kuin se nykyään on (tai oli eduskunnan alkutaipaleellakaan). Mikään pakko ei pakota yhtäkään kansanedustajaa liittymään eduskuntaryhmään tai valtuutettua valtuustoryhmään. Vaikuttamista se toki edistää, koska yksin on kovin vaikea mitään saada läpi.
Todettakoon vielä, että olen tuonut esille, kuinka apulaiskaupunginjohtajavalinnoissa asiantuntemuksella on merkitystä koska ’mandaatit’ eivät ole mitenkään kiveen kirjoitettuja. Jos ’mandaattipaikalle’ esitettäisiin vain muille vastenmielistä peltipurkkia olisi ’mandaatti’ historiaa hyvin nopeasti. Tässä näkyy se, että poliittinen päätöksenteko on aina yhteistyötä, jossa yksi ryhmä (jos sillä ei ole hulvattoman korkeaa kannatusta) ei kyllä pääse sanelemaan.
”2) Asiantuntemus nostaa ihmiset vastuutehtäviin kun paikkoja jaettaessa ensimmäisenä kriteerinä on puolueen jäsenkirja.”
Kuten todettua, koska ’mandaatin’ pitäminen vaatii enemmistön hyväksyntää, ja tuon hyväksynnän saavuttamisessa asiantuntemuksella on suuri merkitys, asiantuntemus kyllä painaa valinnassa. Ja tokihan se on merkittävässä roolissa myös puolueiden sisällä ehdokkaita valittaessa. Vai miksi esim. Ode nostettiin vihreiden ehdokkaaksi?
Eikä Hannu Penttilänkään asiantuntemusta ole päästy kovasti kyseenalaistamaan. Jos katsotaan hänen koulutustaan ja ammatillista kokemustaan on hän hommaan Soininvaaraa pätevämpi. Mikä selittänee valituksen siitä, ettei Penttilä ole samanlainen visionääri kuin Soininvaara.
Tuo visionäärisyyskin on sellainen asia, jossa vain itselle mieluisat visiot ovat tervetulleita. Korpisen aikana nähtiin hyvin kuinka esim. Kamppiin ja Töölönlahden alueeseen liittyvien visioiden esiin nostaminen sai osakseen kovaakin kritiikkiä. Nyt on kaivattu vähän hulluttelevaakin apulaiskaupunginjohtajaa, jotta kaupungista tulee jännittävä.
Sen sijaan usko puolueettomaan neutraaliin asiantuntemukseen on aika mielenkiintoinen kun puhutaan tämäntyyppisistä tehtävistä. Ikään kuin olisi yksi ainoa asiantuntemuksen ja pätevyyden mitta-asteikko, jolle kaikki hakijat voitaisiin puolueettomasti sijoittaa. Ja kuten todettua, jos mittariksi otetaan koulutus ja ammatillinen kokemus, joita saatoit tarkoittaa puhuessasi asiantuntemuksesta, valituksi tuli pätevin ehdokas.
Nice dispatch and this post helped me alot in my college assignement. Thanks you on your information.
Lähetä kommentti