Törmäsin turkulaisen Samuli Lintulan vanhaan vuodatukseen demareiden pelottavuudesta. Olin tekstin jo autuaasti unohtunut, mutta nyt se palautui mieleen kun web-leikkeet pamauttivat sen näkyville. Argumentaatio oli sitä luokkaa, että oli pakko reagoida, vaikka teksti on iänkaikkisen vanha. Ehkä Lintulakin on muuttanut näkemyksiään. Siltä varalta, ettei näin ole käynyt, todettakoon seuraavaa.
Lintula väittää mm., että "Vielä 1970-luvulla puolueen nykyjohtajat vastustivat tiiviimpiä suhteita läntiseen Eurooppaan ja kannattivat Neuvostoliittoa."
Keihin hän oikein viittaa? Koko sotienjälkeisen ajan demarit kävivät kovaa kamppailua Neuvostoliittoon sokeasti uskovaa epädemokraattista vasemmistoa vastaan. Joukosta löytyy toki nykyäänkin joitakin, jotka eivät suhtautuneet puhtaan vihamielisesti Neuvostoliittoon, mutta pääsääntöisesti suhtautuminen oli pikemminkin varovainen sen ajan mittapuilla.
Vaikka taistolaiskorttia on aina vastenmielistä käyttää, haluaisin muistuttaa ko. joukon, jonka neuvostomyönteisyyden äärimmäisyydestä lienee helppoa olla yhtä mieltä, myöhemmästä poliittisesta tiestä. Anna Kontula gradussaan tutkimista vanhoista taistolaisista vihreitä äänesti 45 % (s 91). Demarit näkyvät vain osana ”muut puolueet” –ryhmää, johon kuulu 15 % vastanneista. Jos jostakin kannattaa vanhoja Neuvostoliiton kannattajia etsiä, niin suosittelen Vihreää liittoa ja Vasemmistoliittoa.
Mitä SDP:n ”Kokoomuslaiseen veropolitiikkaan” tulee, niin väite on karkean virheellinen. Veronkevennysten kohdistaminen kaikkiin tuloluokkiin siten, että myös pienituloisten verotusta kevennetään, ja sitenkin helpotetaan työllistymistä, on hieman erilaista kuin veronalennusten kohdentaminen suuria omaisuuksia periville (yritysomaisuus ja maa/metsätilat) tai kepulaisittain maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle (ruoan alv).
SDP:n ”lyhytnäköinen materialismikin” elää enemmän kirjoittajan pään sisällä kuin reaalimaailmassa. Erityisesti ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin muutoksiin liittyvät hyvät asiat kannattaa kuitenkin toteuttaa tavalla, jolla voidaan mahdollisimman realistisesti muuttaa globaalia tilannetta joutumatta luottamaan kovin suuresti ihmisten hyvään tahtoon. Tämä vaatii rakenteellisia ratkaisuja. Rakenteellisista ratkaisuista taas voidaan perustellustikin olla montaa mieltä.
Otetaan esimerkiksi energian hinta teollisuudelle. Bioenergian huomattavan korkea osuus Suomen energiantuotannosta johtuu lähinnä metsäteollisuudesta, joka käyttää hyvin tehokkaasti jätteensä hyödyksi energiantuotannossa. Osin tästä syystä metsäteollisuutemme kuuluu käytännössä kaikilla mittareilla maailman ympäristöystävällisimpiin. Jos suomalaisen energian hinta nousisi niin korkealle, että se kannustaisi siirtämään tuotannon muualle, on vaikea uskoa, että tuotanto olisi nykyistä ympäristöystävällisempää.
Lisäksi suomalaisen vientiteollisuuden (metsä- ja metalliteollisuus) kulutuksesta puhuminen suomalaisten kulutuksena on vähintäänkin kyseenalaista. Eiköhän aiheutetut päästöt kuulu lopputuotteen kuluttajan kontolle. Jos voitaisiin perustellusti odottaa, että metsäteollisuuden maailmanlaajuinen tuotanto vähenisi kun suomalainen metsäteollisuus vähenee, voisi teollisuuden energian hinnan korottaminen olla perusteltua ympäristösyistä. Se on vain kovin optimistinen oletus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti