Älä vaivaa päätäsi, kyllä me tiedämme mitä sinä haluat

Tänään lehti tietää kertoa Demarinaisten haluavan seksin oston kriminalisoinnin aukottomaksi. He katsovat tyttöjen ja naisten ihmisarvoisen elämän ilman seksiorjuutta ja ihmiskauppaa edellyttävän seksin oston kriminalisoinnin tiukentamista siten, ettei se koskisi vain parituksen ja ihmiskaupan uhreilta.

Eli lakia, joka jo nykymuodossaan kieltää seksin ostamisen suojeltavilta ihmisryhmiltä pitäisi tiukentaa näiden kiistatta suojelun tarpeessa olevien ihmisryhmien suojelemiseksi.

Kyseessä on mitä puhtain yritys ajaa läpi harhainen käsitys siitä, että prostituutio on aina määritelmällisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ratsastamalla argumentaatiossa aidosti hädänalaisten ihmisten hädällä. Kukaan inhimillinen ihminen ei varmasti voi puolustaa ihmiskaupan tai seksiorjuuden kohteina olevien ihmisten hädänalaisuutta ja suojelun tarvetta.

On ikävä nähdä kuinka omia moralistisia näkemyksiä ollaan valmiita ajamaan tavoilla, jotka riistäisivät muka suojeltavilta ryhmiltä (omasta vapaasta tahdostaan seksiä myyvät) oikeuden päättää omasta ruumiistaan. ”Eiväthän he voi haluta myydä seksiä, koska minä pidän sitä vastenmielisenä enkä ymmärrä miten kukaan voisi sitä haluta.”

Chutzpah

Eilen viestimet tiesivät kertoa kahden lapsen menehtyneen kotisynnytyksessä. Tragedian aiheuttivat äiti, joka vastoin varoituksia halusi synnyttää kaksoset kotona, ja avustaja, joka ei ollut terveydenhuollon ammattihenkilö. Ilmeisesti tilanteessa ei ole syytä olettaa, ettei synnytys olisi sairaalassa ammattilaisten avustuksella onnistunut täysin normaalisti.

Poliisi tutkii, onko kaksosten kuolemassa syytä epäillä rikosta. Ilta-Sanomissa rikosoikeuden tutkija Sakari Molander ymmärsi asian tutkimisen, koska saatavilla olevan tiedon valossa äidin toimintaa voidaan pitää huolimattomana ja laiminlyövänä. Tästä olen täysin samaa mieltä.

Samassa yhteydessä, viitatessaan äidin syytteeseen asettamisen mahdollisuuteen Molander muistutti kohtuudesta ”Lisäksi tällaisissa asioissa pitää muistaa kohtuus, äitihän on juuri menettänyt kaksi lastaan.”

Tästä olen jyrkästi eri mieltä. Äiti aiheutti törkeällä piittaamattomuudellaan ja itsekkyydellään lastensa kuoleman. Hän oli valmis riskeeraamaan syntyvien lastensa hengen, vaikka sairaanhoitopiirin asiantuntijat olivat toistuvasti varoittaneet häntä kotisynnytyksen riskeistä. En näe mitään syytä antaa äidille tässä asiassa sen enempää armoa kuin missään muussakaan tapauksessa, jossa äiti on toiminnallaan aiheuttanut lastensa kuoleman.

Joustoa voidaan toki ottaa siinä, että kuolleena syntynyttä lasta ei pistetä (vastoin lääketieteellisiä perusteita) äidin kontolle, vaan syytetään äitiä vain myöhemmin sairaalassa kuolleen lapsen kuolemasta.

Näkemys siitä, että äidin kärsimys (joka epäilemättä on hirvittävä ja ansaitsee täyden myötätunnon), olisi syy lieventää kohtelua tällaisessa tapauksessa muistuttaa vanhasta juutalaisen ilmaisun chutzpah eräästä määrittelystä.

Miestä syytetään oikeudessa isänsä ja äitinsä murhasta. Mies anoo oikeudelta lempeyttä vedoten siihen, että on orpo.

Retorinen kysymys

HS:n pääkirjoitus 21.6. kommentoi Kalliomäen totuuskomission raporttia todeten, että "Sosiaalidemokraattisen liikkeen on korkea aika muuntautua uudistusten jarruttajasta niiden ohjaajaksi. Mallia voi ottaa Britannian työväenpuolueen väistyvästä puheenjohtajasta Tony Blairista, joka toi puolueen keskustaan ja voitti kolmet vaalit."

Kenelle olisi Lipposen aikana tullut mieleen esittää tällainen kehotus?

Tasapäistäminen

Tasapäistäminen on kuulenma pahasta.

Vaikka eihän se ole.

Kannattaa muistaa vanhoja hyviä aikoja ennen tasapäistämistä.

Sukupuoli ja koulu

Annamari Sipilä käyttää tänään HS:n sunnuntaisivuilla kaksi sivua ns. ”kympin tyttöjen” epäoikeudenmukaisen kohtalon ruotimiseen. Juttu edustaa lajityyppiä, joka nousee aina pintaan kun puhutaan poikien heikosta menestyksestä koulussa. Tällöin löytyy aina innokkaita toimittajia ja mielipidekirjailijoita valittamaan kympin tyttöjen syyllistämisestä. Ja väittämään, että tyttöjen erinomaisuutta on vaikea hyväksyä.

Tiukkaa asiantuntija-asiaa artikkeliin tuo kasvatustieteen professori Elina Lahelma, joka onnistuu argumentoimaan lähes täysin ilman merkityksellistä sisältöä. Lahelman esimerkit, ja erityisesti hänen niistä tekemänsä tulkinnat, perustelevat aivan päinvastaista tulkintaa todellisuudesta kuin mitä Lahelma yrittää lukijalle välittää.

Lahelma jatkaa vanhaa kritiikkiään viestimiä kohtaan. ”Helsingin Sanomatkin on täynnä otsikoita siitä, miten tytöt ”jyräävät”, ”valtaavat lukiot” ja yliopistot ja ”tulvivat” tutkijankoulutukseen.” Lahelma väittää tilastojen kertovan muuta. Hänen perusteensa on, että tytöt ovat olleet yhtä vahvasti yliedustettuina lukiossa kuin nyt jo 1980-luvun alussa. Tyttöjä oli jo tuolloin 57–58 % lukioiden opiskelijoista.

Eli koska vääristymä on ollut olemassa pitkään, ei ole aiheellista puhua tyttöjen yliedustuksesta koulutuksessa. Tämä tehdään leimaamalla asiasta käytetyt puheenvuorot väitteiksi, että vasta viime aikoina tyttöjen osuus on huikeasti noussut (Lahelmallakin olisi todennäköisesti haasteellista löytää tällaisia uutisia.), ja sitten kumoamalla pystytetty olkiukko.

Tekstissä väitetään, että tyttöjen menestys koetaan vääränä, ja että taustalla on kulttuurisesti itsestään selvä miesten arvostus. Lisäksi spekuloidaan, että tyttöjen koulumenestyksen aliarvostus johtuu siitä, ettei pelkkä koulumenestys tuota taloudellista menestystä. ”Ollaan tilanteessa, jossa tytöt eivät yksinkertaisesti voi voittaa” jutussa surkutellaan ja kerrotaan vielä tyttöjä syyllistettävän poikien opiskelupaikkojen viemisestä ja ammattien arvostuksen ja palkkatason laskemisesta.

Se, kenelle pelkkä koulumenestys automaattisesti toisi taloudellista menestystä, ei jutusta selviä. Pelkkä koulumenestys ei saa ketään menestymään työelämässä, vaikka erityisesti korkeakoulutuksella onkin keskimäärin huomattava merkitys yksilön tulotasoon. Lukiolla ei niin kovin suurta ennustavuutta ole, vaikka kaikki lukiolaisuudestaan ylpeinä ylioppilaslakkiaan kantavat kansalaiset niin haluaisivatkin uskoa.

Eikä tyttöjä syyllistetä palkkatason laskusta aloilla, joilla naisten osuus on lisääntynyt. Pikemminkin on niin, että naisasialiikkeen puolelta on oltu näkevinään naisten osuuden lisääntymisen ja suhteellisen palkkatason alenemisen välillä kausaaliyhteys. Koska tuskin esim. lääkäreiden suhteellisen palkan lasku on johtunut siitä, että lääkäreitä koulutetaan huomattavasti aiempaa enemmän ja ylipäätään solidaarisesta palkkapolitiikasta. Koulutusmäärien kasvu ja solidaarinen palkkapolitiikka ovat vaikuttaneet sopivasti juuri samaan aikaan kun monet yliopistolliset alat ovat naisistuneet. Mutta ei se tee suhteesta syy- ja seuraussuhdetta.

Mitä opiskelupaikkojen viemiseen tulee, niin todettakoon, että noin joka neljäs tyttö ja joka seitsemäs poika päätyy yliopistoon. Tytöt saavat suhteessa 60 % enemmän yliopisto-opiskelupaikkoja kuin pojat. Pojan opiskelupaikka on 0,6 opiskelupaikkaa.

Ei tyttöjä syyllistää pidä, mutta kyllä koulu näyttää selvästi suosivan tyttöjä.