Jostakin kummallisesta syystä aloitan maailman kommentoimisen päivänä, jonka kuluessa verenpaineeni ei ole sanottavasti noussut minkään suunnattoman ärsyttävän tapahtuman tai henkilön ansiosta. Sydämentykytykset ovat jääneet suhteellisen vähäisiksi kun Hesarin mielipidepalstalta puuttuivat kaikkein innostavimmat kirjoittelijat.
Lähimmäksi reaktion synnyttämistä pääsi joku onneton vanhempien kasvatusvastuuta peräänkuuluttava henkilö, jolle istumapaikan vanhukselle luovuttamatta jättäminen kertoo nuorison ja koko kulttuurin syvästä rappiosta. Tästä rappiosta on luonnollisesti aiheellista syyttää nuorten vanhempia, jotka eivät ole iskostaneet tapoja pikku prinssiensä ja prinsessojensa päähän. Tai vaihtoehtoisesti voisimme yrittää lähestyä asiaa asteen vähemmän innokkaasti ja huomata, ettei joidenkin tapojen noudattamatta jättäminen väistämättä tarkoita täydellistä välinpitämättömyyttä toisista ihmisistä ja ympäröivän yhteiskunnan halveksimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti